Ammattirakentaja-lehti

banneri_ammattirakentaja

Seinän hiontaa

Ammattiosaaminen kunniaan vahinkokorjauksissa

Viime aikoina on julkisuudessa keskusteltu kiivaasti biosidien käytöstä kosteus- ja mikrobivaurioituneiden tilojen kunnostuksessa. Työterveyslaitos ja THL julkaisivat äskettäin selvityksensä otsonin ja biosidien käytöstä homeongelmien ratkaisuksi. Valitettavasti selvityksestä saa helposti kuvan, että biosidit ovat ylipäätään myrkyllisiä ja tarpeettomiakin.

Vaarana on, että ns. heitetään lapsi pesuveden mukana pois. Sallitut biosidit kun ovat keskeinen osa terveydensuojelua mm. taudinaiheuttajia ja tuhohyönteisiä vastaan, painottaa Asko Seppälä ASTQ Supply House Oy:lta.

Hän haluaa valottaa ammattimaisesti suoritettavien hajunpoisto- ja desinfektiomenetelmien perusteita ja siten lieventää biosidien ympärille kehittynyttä kohua, joka alkaa hänen mielestään saada lähes hysteerisiä piirteitä.

Onko rekisteröimätön kemikaali yhtä kuin myrkyllinen ja kielletty?

Biosidejä on käytetty parin viimeisen vuosikymmenen ajan mm. elintarvikehygieniassa, haavanhoidossa, henkilökohtaisessa hygieniassa, uima- ja porealtaissa sekä laitosten pinta- ja prosessihygieniassa. Vahinkosaneerausala on käyttänyt ns. ULV-tekniikkaa hajunpoistossa, desinfektiossa ja kloridi- ionisaneerauksessa menestyksekkäästi jo yli 20 v. ajan Suomessa. Se on Seppälän mukaan kohdannut vastatuulta asiaan perehtymättömien taholta laajempialaisen tutkimuksen puutteessa.

Tutkimusta nähtävästi tehdään vahvasti asenteellisesti ja käsitteelle ”myrkyllinen” kehitetään uusia perusteita, vaikka EY:n kemikaalivirasto ECHA on ne selkeästi määrittänyt. Näissä hapettavissa valmisteissa ei ole myrkyllisiksi luokiteltuja tehoaineita ja ne on pitoisuuksiltaan kehitetty mahdollisimman haitattomiksi, hän teroittaa.

Useimpien rakennuskemikaalien käyttöturvallisuustiedotteessa lukee tehoaineiden kohdalla esim. ”vakavan silmävaurion vaara”. Kun ko. lauseke irrotetaan asiayhteydestään, syntyy väärä kokonaiskuva.

Päämiehemme Alron on vuosikymmenien ajan huolehtinut tuoteturvallisuudesta ja maahantuojana ASTQ on pitänyt huolen kaikista kemikaalilainsäädännön mukaisista velvoitteistaan. Samaan aikaan ”villeiltä markkinoilta” löytyy kuitenkin esim. pitoisuuksiltaan vaarallisia vetyperoksidituotteita, joille tarvitaan mm. Poliisin ostolupa, hän toteaa.

Jos jotain kemikaalia ei ole rekisteröity, se ei kuitenkaan välttämättä johdu siitä, että se olisi myrkyllinen, vaan kyse voi olla puhtaasti kustannuksista. Mikäli kemikaalille ei ole ilmoittautunut määräaikaan mennessä maksuvalmiita rekisteröijiä, se on ilmoitettuun ajankohtaan mennessä poistettava valmisteesta. Silti tämä täysin normaali käytäntö aiheutti kohun PHMG:n ympärillä, kun miljoonakustannus rekisteröintiprosessissa jäi yhden toimijan harteille, ja tuote poistui sen vuoksi rekisteristä.

Tällaisessa tapauksessa on perusteetonta ja harhaanjohtavaa lausua, että valmiste on myrkyllinen ja sen käyttö on heti kielletty, Seppälä painottaa.

Biosidit puolustavat paikkaansa oikein käytettynä

Biosidi PHMB rekisteröitiin hiljattain neljään valmisteryhmään, mm. desinfiointiaineisiin, joita ei ole tarkoitettu käytettäviksi suoraan ihmisillä. Se tuli kielletyksi mm. kosmetiikkatuotteiden säilöntäaineena, valmisteryhmä PT1. Ihmisen hygienia. Muissa valmisteryhmissä sen käyttö saa rekisteröitynä jatkua, kunhan käyttölupa haetaan 1.7.2017 mennessä. Taas kyse on siis kustannuksista, ja siitä löytyykö niille maksajaa.

Kohutussa desinfiointikäytössä tehoaineen PHMB:n käyttö siis jatkuu, mikäli tuo valmistelupa haetaan. Asia olisikin tällä selvä, jollei saneerausala pahoitellen kuulemiaan jyrkkiä kannanottoja ja kärsimäänsä väärää tuomiota harkitsisi tarkoin kaikkien ”myrkyn maineen” saaneiden tehoaineiden käyttöä, hän kertoo.

Jos mikrobit pääsevät leviämään rakenteissa niille suotuisissa olosuhteissa, voi pienikin vesivahinko johtaa massiiviseen korjausrakentamiseen. Biosideillä on saneerauskohteissa kaksi pääkäyttötarkoitusta: työkohteen desinfektio sekä hajunpoisto. Desinfektio vähentää biologisia riskitekijöitä epähygieenisissä olosuhteissa, esim. viemärivahingoissa sekä kosteus- ja mikrobivaurioiden korjauksessa. Näissä käytetään ULV-pienpisaratekniikkaa. Henkilökohtaisina suojaimina ovat siksi ULV-menetelmiin ohjeistetut suojaimet, kuten puhallinmoottorilla varustettu kokonaamari ja ihonosat peittävät kemikaalihaalarit, suojakäsineet ja -jalkineet. Kun desinfiointiaineita käytetään julkisissa tiloissa, on arvioitava perusteellisesti antimikrobisten aineiden käyttötarve kussakin kohteessa ja selvitettävä, riittääkö pelkkä vesi tai laimea pesuaineliuos kohteen puhdistukseen. Esim. biofilmejä on hankala poistaa ilman erityiskemikaaleja.

Ammattitaitoinen vahinkosaneeraaja hallitsee tällöin työmaan suojauksen, desinfektion, purkutyöt, jätteiden käsittelyn, kuivausprosessin, sekä oman ja sivullisten terveyden varjelemisen. Seppälä painottaa, että ULV- menetelmät ja niissä käytettävät kemikaalit onkin tarkoitettu vain ammattimaiseen käyttöön, koulutettujen henkilöiden toimesta, jotka ovat suojautuneet oikein. Aineiden oikea käsittely on vaativaa ammattityötä, joka tulisi hoitaa vain sertifioitujen yritysten toimesta. Ehdoton edellytys desinfektiolle on, että sen rajoitukset on ymmärretty. Käsittely ei korvaa muita korjaus- tai puhdistustoimenpiteitä; vaan se tehdään viimeistelynä puhdistettuun kohteeseen.

Hajunpoisto- ja desinfiointiaineiden tulee saavuttaa kohteensa ilman, että ne menettävät tehoaan matkalla. Alron on paneutunut aineiden soveltamiseen erityisille levitysmenetelmille, kuten ULV-sumutus. Huolellinen puhdistus on ensimmäinen tärkeä vaihe käsittelyille, sillä kaikki ULV-valmisteet ja tavanomaiset desinfektioaineet toimivat huonosti likaisilla pinnoilla, hän painottaa.

Se mikä keskustelussa on jäänyt pahasti muun kohun jalkoihin, on Seppälän mukaan asianmukainen käyttöturvallisuus. Suomessa on laadittu alan toimijoiden sekä Työterveyslaitoksen toimesta TUVASA-ohjeisto, josta käy ilmi, miten vahinkosaneeraus ja jälkivahinkojen torjunta voidaan hoitaa turvallisesti.

Ts. pilaantuneet materiaalit tai vaaralliset aineet puretaan ja vaihdetaan uusiin kunnostussuunnitelman mukaisesti. Sitten puhdistetaan jäljelle jätettävät rakenteet ja pinnat. Työssä voidaan käyttää harkitusti myös viranomaisten hyväksymiä biosidejä, hajunpoisto- sekä desinfektioaineita, hän kiteyttää.

Lisätietoja: www.astq.fi