Suomessa uskotaan vahvasti, että betonin sisältä mittaamalla saadaan riittävästi tietoa rakennuksen kuivatuksen onnistumisesta. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa kahdesta syystä.
Rakenteilla olevan talon olosuhteita on seurattava tarkasti, jotta tiedetään, onko kuivatus onnistunut. Betoni kuivuu hitaasti: betonivalun kuivumisaikaa mitataan yleensä viikoissa. Suomessa kuivatuksen onnistumisen mittaamisessa ajatellaan usein, että on parasta sijoittaa sensoreita betonin sisään ja mitata suoraan betonin itsensä kosteutta.
Betonin sisään sijoitettavissa sensoreissa on kaksi ongelmaa
Betonin sisältä mittaamalla saadaan todellisuudessa tietoa vain kuivatuksen seurauksista, ei kuivatuksen tehokkuudesta, tai sen onnistumisen ja epäonnistumisen syistä. Näin mittaamalla saadaan mittaustulokseksi kosteusaste betonin sisällä. Esimerkiksi yhdellä mittauksella voidaan saada tietää, että betonin sisällä kosteus on 95%. Seuraavalla viikolla mitattaessa saadaan sama tulos: kosteus on 95%. Betonin sisältä mittaamalla saadaan tietää vain tämä kosteusaste, eikä voida päätellä, miksi betonin kuivuminen ei ole viikossa edennyt lainkaan.
Usein mittaamista betonin sisältä perustellaan myös sillä, että samoja betonin sisään sijoitettuja sensoreita voidaan hyödyntää mittaamaan kosteuden muutoksia myös rakennuksen käytön aikana. Tämä on periaatteessa hyvä ajatus mahdollisten kosteusvaurioiden seurantaan. Ongelmana tässä ajatuksessa on kuitenkin se, että rakennusvaiheessa seurantaa vaativat kuivatuksen kannalta kriittiset kohdat eivät ole samat kuin ne kriittiset paikat, joita kannattaa seurata rakennuksen käytön aikana.
Valmistuneessa, käytössä olevassa rakennuksessa kosteuden kannalta kriittisiä paikkoja ovat esimerkiksi keittiöt ja kylpyhuoneet, eli paikat, joissa on vesipiste ja riski kosteuden pääsemiseen rakenteisiin. Rakennusvaiheessa taas kriittiset kohdat ovat siellä, missä joudutaan tekemään esimerkiksi syviä paikallavaluja raudoitusten saamiseksi paikalleen. Näillä valuilla ei ole yleensä mitään tekemistä vesipisteiden sijoittelun kanssa, eikä niitä tarvitse seurata enää rakennuksen valmistuttua.
Ilman lämpötilan ja kosteuden mittauksella voidaan ohjata kuivaustoimenpiteitä
Järkevämpi tapa olosuhteiden ja kuivatuksen onnistumisen mittaamiseen onkin mitata ilman lämpötilaa ja kosteutta, sekä ilmanpainetta. Toisin kuin betonin sisältä mittaamalla, rakenteilla olevan talon sisäilmaa mittaamalla voidaan todeta esimerkiksi kuivatuksen ja lämmityksen ulottuvan huonommin tiettyyn paikkaan ja siirtää laitteita tai säätää lämmitystä.
Esimerkiksi: alapohjarakenne märkätilassa (Eriste + Ontelolaatta 265 mm + Kallistusvalu 115 mm) kuivuu tavoitekosteuteen (90 %) 15 asteen lämpötilassa, suhteellisen ilmankosteuden ollessa 70 % kahdeksassa viikossa.Lämpötilan ollessa 20 astetta ja suhteellisen ilmankosteuden ollessa 50 % kuivuminen tapahtuu viidessä viikossa. Esimerkki on laskettu Suomen Betoniyhdistyksen by 2020 –laskurilla.
Ilman lämpötilaa ja kosteutta mittaamalla saadaan siis tietoa siitä, miksi aiemman esimerkin betonivalun kuivuminen ei ole viikossa edennyt. Ilman lämpötila voi esimerkiksi olla liian alhainen ja lämmitystä siis lisättävä. Näiden mittaustulosten perusteella voidaan tehdä perusteltuja päätöksiä lämmityksen ja kuivatuksen suunnittelussa ja ennakoida kohteen eri alueiden lämmitys- ja kuivatustarpeita.
Oikealla teknologialla seuranta ja toimenpiteet onnistuu reaaliaikaisesti
Oikeanlaisilla sensoreilla, kuten Kaltiotin Smart Tracker -teknologialla, ilman lämpötilan ja kosteuden seuranta voidaan toteuttaa reaaliaikaisesti. Reaaliaikainen seuranta puolestaan mahdollistaa tehokkaamman, nopeamman ja edullisemman kuivatuksen ja lämmityksen rakentamisen aikana.